Unohtakaa kaikki,mitä puhuin blogin poistamisesta!!! Sain kuin sainkin lisättyä kuvia, kun tajusin siirtää kuvat pöytäkoneelta muistitikulle ja muistitikulta läppärin kautta blogiin. Olipas homma :)

Nuca kävi siis muutaman viikon kestävällä tottelevaisuuskurssilla Monnissa. Saatiin hirmusti uusia neuvoja koiran käsittelyyn ja kouluttamiseen. Ja Nucasta paljastui aivan uusia puolia kurssin aikana :) Meidän koira ei olekaan mikään "pehmeä paska" (kuten kouluttaja asian ilmaisi :D) vaan Nuca on hyvinkin kovapäinen. Sitä me ollaan kyllä jo hetken aikaa epäiltykin, kun ei oikeen tunnu käskyt ja kiellot menevän perille ihan joka kerta :) Eikä Nuca olekaan niin varautunut, kun on ajateltu. Herra tarvitsee vaan aikaa tutustua uusiin ihmisiin ja kunnon tutustumisen jälkeen vieraitten kanssa voi jopa leikkiä ja juoksennella!  Huomattiin myös, että ollaan tokoa ajatellen koulutettu koiraa aivan väärin... Nuca muun muassa menee maahan väärinpäin, eli peppu ensin ja sitten vasta kyynärät. Mutta uuden käskyn ja käsimerkin kanssa tämäkin onnistuu ihan oikeinpäin. Ja istuessaan Nuca ei saakaan siis liikuttaa päätään, kun palkkio lähestyy, vaan pitäis malttaa odottaa, että nakki osuu nenään. Mutta vahingosta viisastuneena ollaan harjoiteltu palkkaamista ja käskyjä ihan eri tavalla, kuin aikaisemmin. Eikä Nuca oikein taida olla innoissaan tosta toko-hommasta, taitaa poika olla enemmän agilityn kannalla. Viimeisellä tunnilla oli nimittäin agilityhommia ja Nuca oli ihan intopinkeenä :) Meidän arkajalka meni jopa pussiin, vaikkei nähnyt, mistä oli tulossa ulos ja minne se emäntä katosi! Luultiin, että Nuca on innoissaan, kun tietää pääsevänsä juoksemaan pallon perässä, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen, kun pääse radalle käyttämään omia aivojaan ja tekemään itsenäisiä päätöksiä.

Kun Kati lokakuussa palasi Amerikasta, ei Nucaa olisi voinut vähempää kiinnostaa. Katin tulessa ovesta sisään, herra ei ollut toista näkevinäänkään. Nuca tervehti kaikkia muita tutulla innolla ja moneen kertaan, mutta Katin Nuca kiersi kaukaa, ihan kuin Katia ei olisi ollutkaan. Muutama ensimmäinen tunti meni vältellen, mutta sitten poitsu ei enää voinut pidätellä, vaan alkoi leikkiä Katin kanssa ihan niinkuin ennenkin. Mutta hei, kuka ei olisi loukkaantunut, jos joutuisi olemaan 12 viikkoa erossa rakkaastaan?!?

Lumikin satoi sitten vihdoin ja päästiin seuraamaan Nucan reaktiota uuteen tuttavuuteen. Se on jännä, miten muiden koirien jäljissä on vaan neljä tassua, mutta Nucan jäljissä menee sellanen kummallinen ura siinä tassunjälkien välissä :) Jokainen jälki on haisteltva tarkkaan, ettei vaan yksikään haju jää huomaamatta. Lenkit ovat yhtä juhlaa lukuunottamatta niitä pelottavia lumikasoja siellä täällä. Nucalle on myös ostettu uusia takkeja oikein kaksin kappalein. Toinen on Hurtan sininen mantteli ja toinen on ruskea kurapuku, jossa on oikein lahkeet ja kaikki. Hienosti Nuca antaa pukea takit päälleen, kun tietää saavansa palkan ja pääsevänsä remuamaan raikkaaseen ulkoilmaan.

Tässä vielä muutama kuva lokakuulta:

Espanjan pystykorvainenjapystyhäntäinenvesikoira vauhdissa koirakentällä

 

"Keppi! Hyppää!!"

 

Vesikoira? Vai mangusti?

 

"Ai, miten niin en sais tulla sänkyyn?"