Nucalla on ollut mielenkiintoinen viikko. Äiti ja isä katosivat maanantai-aamuna viikoksi Kyprokselle ja Nuca jäi mun kanssa kahdestaan kotiin. Ensimmäiset kolme päivää poitsu etsi kadonneita ihmisiään ja oli ulkona niin kuuliainen, ettei paremmasta väliä. Kun ikävä meni ohi, aikoi poika kokeilla rajojaan ja välillä oli koirassa pitelemistä. Nyt on kuitenkin ohitustilanteissa kehitytty, eikä Nuca enää läheskään aina räyhää ohikulkijoille. Poikkeuksen tekee kuitenkin koirat, jotka saa Nucan edelleen kuuroutumaan hetkellisesti...

Viikonloppuna meillä kävi oikein vieraitakin ja mä jännitin etukäteen, et mitä tuleman pitää. Nuca oli kuitenkin tosi hienosti, eikä oikeestaan haukkunut vieraita. Tais poika olla niin kyllästynyt mun seuraan, että oli onnessaan saadessaan muita kavereita... :DVierattkin oikeen ihmetteli, et miten se Nuca nyt noin on rauhottunu :)

Kun äiti ja isä sitten, pienen kiertotien kautta ja vuorokautta myöhemmin ku oli tarkotus, palasivat kotiin oli Nucalla ilo irti. Ei meinannut poitsu pysyä turkissaan, kun sai perheen taas kokoon. Nyt Nuca onkin viime päivät seurannut äitiä kuin hai laivaa, ettei se vaan karkaa minnekään :)

Jos huomiota ei saa pyytämättä, sitä osataan myös tehokkaasti vaatia