Viimeistä lomaviikkoa viedään ja jännätään, että miten Nucan yksinolo onnistuu. Ollaan jonkin verran harjoiteltu yksin jäämistä ja hyvin on sujunut, poitsu nukkuu suurimman osan ajasta. Mutta onhan se ihan eri asia olla tunti yksinään, kuin että joutuisi olemaan kuusi tuntia itekseen. Luottamus koiraan on kova, mutta katsotaan nyt, miten käy.

Näin loppukesästä Nuca on saanut ihmetellä pihaan joka ilta ilmestyviä pitkäkorvaisia otuksia, rusakoita. Ihme tyyppejä, kun ei ne pysy paikallaan niin kauaa, että niihin voisi lähemmin tutustua. Iltalenkille lähdöistä on tullut vauhdikkaita, en meinaa ehtiä ovea sulkea, kun Nuca on jo rusakon perässä.  Ja niitä rusakoita on pudoteltu pitkin Vehkojaa niin, että lenkit on sellaisia intervalliharjoituksia, kun välillä Nuca kävelee hienosti tienreunassa ja välillä saa pitää hihnasta kaksin käsin kiinni, ettei herra karkaa pupujen perään.

Nucan kanssa ollaan käyty kaksi kertaa koirapuistossa tutustumassa. Ensimmäinen kerta meni hienosti, kun puisto oli tyhjä ja Nuca sai ensin rauhassa tutustua puistoon ja vasta sitten paikalle saapui toinen koira. Koira oli Nucaa huomattavasti pienempi, joten leikkiminen oli helppoa. Toinen tutustumiskäynti ei ollut Nucan mielestä ollenkaan niin kiva, sillä puisto oli täynnä vieraita koiria, jotka halusivat tutustua Nucaan. Meidän pikku nössykkä juoksi häntä koipien välissä karkuun, kun vuoden ikäinen rottweiler juoksi perässä, Nucaa ei leikkiminen niin ison otuksen kanssa kiinnostanut yhtään. Poitsu istui jalkojen takana piilossa suurimman osan ajasta ja jos se jostain syystä eksyi kauemmaksi, iski pakokauhu ja sitten juostiin pitkin puiston reunaa kovaa vauhtia takaisin. Toivotaan, että seuraavalla kerralla Nuca on jo vähän rohkeampi, sillä olisi kiva tutustua muihin koiriin ja koiranomistajiin, joita puistossa käy.