Meidän pikkumies alkaa olla jo aika iso poika, ikääkin on jo huikeat viisi kuukautta. Kuluneen viikon aikana on ihmetelty Nucan putoavia hampaita. Parhaana päivänä hampaita on saattanut irrota jopa kolme, yhtenä aamuna meinasin saada hampaan silmääni, kun halittiin sängyllä Nucan kanssa :) Pentu näyttää huvittavalta, kun se yrittää järsiä luita ja muita herkkuja, mutta hampaat ei oikein pysty koviin herkkupaloihin. Ja kaunis hymy on muuttunut hiukan toispuoleiseksi, kun oikea alakulmahammas on kadonnut jonnekin. Hampaiden lähtö ei ole Nucan mielestä ollenkaan kivaa; ensin poika kuolasi monta päivää kuin mikäkin ruttuturpa, sen jälkeen hengitys alkoi haista kamalalle ja ikenet vuotaa verta, ja mikä kamalinta, nyt Nuca kärsii jo toista päivää vatsavaivoista, eikä kaurapuuron syönti tunnu auttavan. Onneksi pentu on kuitenkin oma pirteä itsensä ja ruoka maistuu pienestä ripulista huolimatta.

 

Hirmuinen lähikuva, Nuca meinasi syödä kameran narun

 

"Kauan on töitä tehty ja nyt viimein mä mahdun täältä pohjasta läpi..."

 

Harvahampaan on helppo hymyillä :)